Wed, 08 Jun 2005
Muisteloita ja mustikkaa
On se jännä kuinka elämä hymyilee. Ihan kuin olisi herännyt jostakin
horroksesta. Kummaa ajatella että viikko sitten olin vielä ihan masentuntu
ja sekasin ja nyt kaikki onkin mahtavasti. Alkaa hymylihakset olemaan jo
kipeänä :)
Anoppi tuli eilen. Ihanaa kun Unto ei enää vierasta. Ajattelimme käydä perjantaina kahdestaan ulkona Villen kanssa. Saa nähdä onnistuuko :)
Aloin muistelemaan vuoden takaisia juttuja. Olin sillon tosi viimesilläni ja lonkat meni niin huonoon kuntoon että en yksin edes vessaan päässyt. Tai pääsin, mutta itkun kanssa. Hassua että sieltä tuli tuommonen ihana maailman rakkain poika sitten :)
Tässä kuva noilta ajoilta. On se komia :)
Unton herättyä päiväunilta tein karmivan huomion. Koko talossa ei ole yhtään banaania. Viisaana tyttönä sovelsin ja sulatin desin mustikoita johon sitten tyrkkäsin muutaman mitan maitojauhetta. Voi saakeli sentään. Olisi mielummin pitänyt juosta sinne kauppaan hakemaan banaania. Poika on värjääntynyt nyt violetiksi. Samoin lattia, sekä äiti ja syöttötuoli ja pöytä. Argh.
kommentoi