Thu, 29 Sep 2005
AIIH!
Heräsin aamulla. Koitin liikauttaa itseäni parempaan asentoon, mutta kun
koitin liikauttaa itseäni tunsin vain ihan jumalatonta kipua. Huutaen
tuskasta konttasin keittiöön ja söin kaksi panacodia. Konttasin sohvalle
odottelemaan lääkkeiden vaikutusta. Samalla huusin, itkin ja ulisin. Olin
ilmeisesti nukkunut itseni päällä. Tämä sai aikaan sen että käteni, kaulani,
hartiani ja niskani olivat menneet ihan jumiin. Kun särkylääke alkoi
vaikuttaa soitin lääkäriin. Sain heti ajan ja lähdimme koko perheen voimin
lääkäriin. Sain lääkettä pehmittämään lihasta ja lisäksi määräyksen syödä
panacodia enemmänkin. Nyt istun sitten kotona ja ihmettelen miten pärjään
Unton kanssa kun en voi häntä nostaa enkä juuri halia tai hoitaakkaan.
Kaverini Hanna kävi leikkimässä tunteroisen. Se auttoi hieman, mutta nyt olen taas täällä yksin. Villen on pakko olla töissä koko päivä. Soitin Mll:lle ja kysyin oisko heillä lähettää meille joku hoitaja. Heillä ei ollut tälle päivälle ketään vapaana, mutta huomenna klo 10 meille tulee sieltä joku. Nyt vain pitäisi selvitä tämä päivä.
Miksi ihmeessä kotiäidillä ei ole lupaa sairastaa!
Tässä suoraa takaa otettu kuva. Huomaa pään vinous ja toisen olkapään roikkuminen.
meemu kirjoitti
Inhottava tuollainen kramppi. Pienen lapsen kanssa ei niin vaan saa edes levättyä ja toisaalta ei mitään pysty tekemään. Jaksamista! Niin ja piti vielä kysäistä, onko toi ihan oikea tatska!?!
Mari kirjoitti
onhan se
siilip kirjoitti
hihi, hieno tatska :)
Kurjaa tuommonen kipu :( Mulla oli yhes vaihees kans tosi pahana. Söin sirdaludeja ja panocodeja suurinpiirtein ravinnoks :/
meemu kirjoitti
Wau:) tosi kiva, ei mikään ihan tavanomainen!
kommentoi